…ja anna meille meidän jokapäiväinen kahvitaukomme…

aamukahvi pieni.jpg Aamen.

Puhuttaessa hoitajista, todetaan usein käsiparien lisäämisen tarvetta. Heitä ei ole paikalla silloin kun olisi tarvis ja keskustelu päätyy siitä sitten märkiin vaippoihin.

Toinen mielenkiintoinen asia on se, että yht´äkkiä näitä puuttuvia käsipareja vastaavia hoitajia onkin vallan mahdottomasti taukotilassa tai kansliassa samanaikaisesti. He istuvat ja juovat kahvia. Viettävät sosiaalista hetkeä, saattavat nauraakin – heillä on oma työpaikkahuumorinsa, joka ilahduttaa arjen keskellä luoden yhteenkuuluvaisuutta ja auttaa jaksamaan.  Huumori poikkeaa takuulla esim. poliisien ja kartanpiirtäjien huumorista, jotka myöskin lakisääteistä kahvitaukoaan viettävät omissa ympyröissään.

Hoitajien runsaslukuisuus huolettaa monia ulkopuolisia. Mistä syystä heitä on samaan aikaan noin paljon yhdessä tilassa?

Hoitajat saattavat kahvinsa lomassa pohtia aivan oikeita työasioitakin. Tästä syystä välillä olemme suljettujen ovien takana. Pidämme toisinaan henkilökuntaryhmiäkin kahvitauon aikana, onhan silloin päällekäisen työajan mahdollistama laajempi osallistuminen tilaisuuteen. Toisinaan kuulee tulijalta huomautuksen, että hyvä, kun saa edes kahvia – en ole ehtinyt syödä vielä mitään.

Niin tai näin. Annetaan kahvihuoneiden kalpeiden hoitajien hörppiä kahvinsa rauhassa, ei siellä kukaan viihdy rajattomasti. Emmehän ole muunkaan ammattiryhmän väkeä savustamassa liikkeelle, saihan entinen pääministerikin juoda Juhlamokkansa rauhassa ja kahvirauhaa minä toivon hoitajille.

3 kommenttia artikkeliin “…ja anna meille meidän jokapäiväinen kahvitaukomme…”
  1. avatar inkeri valtonen sanoo:

    Hei Virpi!

    Suloinen kissankuva tuossa alussa.
    Tämä kahvitaukoasia on aika moni tahoinen. Riippuu niin paljon työstä kenellä on kahvitauko kenellä ei. Arvostan kovasti hoitoalan työtä enkä kadehdi teidän kahvitaukojanne, hienoa myös, jos työssä vielä naurattaakin ja keskustelu työyhteisössä sujuu.
    Oma kokemukseni on paljon ikävämpi näistä hoitajien kahvitauoista. Muutama vuosi sitten mummuni vielä eli ja kävin häntä usein vanhainkodissa katsomassa. Keskeytin useamman kerran tarkoittamattani henkilökunnan kahvitauon ja sain kyllä sen mukaisen kohtelunkin. Välillä tuntui ettei kukaan haluan vastata kysymykseeni eikä edes tervehdykseen. Yleensä joku sanoi kiukkuisesti, että he ovat tauolla. En vieläkään tiedä miten oikein olisi pitänyt käyttäytyä. Mummuni petipaikkaa vaihdettiin usein ja jouduin sitä kyselemään, olisiko tuon pikkujutun takia pitänyt odottaa kunnes tauko on ohitse vai mikä olisi ollut parasta.
    Omassa työssäni kaupallisella alalla en minä eikä työntekijäni voisi istua kahvitauolla, jos asiakkaita olisi näkemässä. Siitä saisi heti huonon palvelun maineen.

    Inkeri Valtonen

  2. avatar Pirjo Leppäniemi sanoo:

    Omatoimisuuteen tulee aina kannustaa varsinkin hoitoalalla, jotta toimintakyky säilyy vakaana lopuiän.

    Mitä kahvitaukoon tulee olen edellisen kanssa samaa mieltä. Palvelualalla olin myös ja kahvituokio ei ollut koskaan koko osasto kerralla vaan jaksotettiin, jotta asiakaspalvelu hoituu – me joustamme.

    Tämä kai se monen ydin on. Koko tiimi tauolla vai vuorotellen.

  3. avatar Virpi sanoo:

    Tervehdys!
    Tekstissä oli hieman yleisluontoisesti kahvitauosta. Paljastan tässä salaisuuden, omassa yksikössäni on aina yksi työntekijä potilaiden seurassa. Tämä henkilö on myös lähellä sattumoisin paikalle tupsahtaneita omaisiakin varten.
    Tärkein on aina potilas/asukas, paikasta riippumatta – hänhän sen palkan meille viime kädessä maksaa!

    t. Virpi

Jätä kommentti

css.php