Aamen.

Puhuttaessa hoitajista, todetaan usein käsiparien lisäämisen tarvetta. Heitä ei ole paikalla silloin kun olisi tarvis ja keskustelu päätyy siitä sitten märkiin vaippoihin.

Toinen mielenkiintoinen asia on se, että yht´äkkiä näitä puuttuvia käsipareja vastaavia hoitajia onkin vallan mahdottomasti taukotilassa tai kansliassa samanaikaisesti. He istuvat ja juovat kahvia. Viettävät sosiaalista hetkeä, saattavat nauraakin – heillä on oma työpaikkahuumorinsa, joka ilahduttaa arjen keskellä luoden yhteenkuuluvaisuutta ja auttaa jaksamaan.  Huumori poikkeaa takuulla esim. poliisien ja kartanpiirtäjien huumorista, jotka myöskin lakisääteistä kahvitaukoaan viettävät omissa ympyröissään.

Hoitajien runsaslukuisuus huolettaa monia ulkopuolisia. Mistä syystä heitä on samaan aikaan noin paljon yhdessä tilassa?

Hoitajat saattavat kahvinsa lomassa pohtia aivan oikeita työasioitakin. Tästä syystä välillä olemme suljettujen ovien takana. Pidämme toisinaan henkilökuntaryhmiäkin kahvitauon aikana, onhan silloin päällekäisen työajan mahdollistama laajempi osallistuminen tilaisuuteen. Toisinaan kuulee tulijalta huomautuksen, että hyvä, kun saa edes kahvia – en ole ehtinyt syödä vielä mitään.

Niin tai näin. Annetaan kahvihuoneiden kalpeiden hoitajien hörppiä kahvinsa rauhassa, ei siellä kukaan viihdy rajattomasti. Emmehän ole muunkaan ammattiryhmän väkeä savustamassa liikkeelle, saihan entinen pääministerikin juoda Juhlamokkansa rauhassa ja kahvirauhaa minä toivon hoitajille.