Näin kyseli taannoin eräs miespuolinen tv-toimittaja karvahattu vinossa ilme vakavana. Tämän kysymyksen soisi taas kuulevansa. Ovat nimittäin suunnittelemassa perusterveydenhuoltoon uutta ammattinimikettä, hoiva-apulaisia. Pikakurssituksella auttajiksi vammaisten ja vanhusten hoitoon apuihmisiksi. Lasten hoitoon ilmeisesti he eivät sovellu.

Lisäkäsiähän siellä kentällä kuulemma kovasti tarvitaan, näin ovat kaikki kuulleet. Mutta perusterveydenhuollossa kävi monessa paikassa tällainen tapaus, että ulkoistivat laitossiivouksen, jonka myötä osaavat ja aina vanhuksia lähellä olleet tutut laitoshuoltajat saivan lähteä kilometritehtaalle. Tilalle tulivat siivoustyönammattilaiset, jotka hädintuskin kastelevat Paavalinkukkaset ikkunalaudoilta, sekin pitää sopparissa lukea. ”Ennenvanhaan” hoitotyöhön osallistuivat laitoshuoltajat juuri näille pissareissuille, joita varten nyt pikakurssitetaan väkeä ja antoivat juomista ilman sen kummempaa numeroa asiasta tekemättä. Olivat näkysällä työnsä puitteissa ja rauhottelivat puheella montaa ikäihmistä, vastaten samaan kysymykseen kerrasta toiseen oman työnsä ohella.

Näin se vaan menee, vammaisia ja vanhuksia voidaan hoitaa pienelläkin koulutuksella ja tällä tavalla hoitotyön arvostusta näillä aloilla painetaan entisestään alas. Miksi lastenhoidossa ei voisi käyttää pikakurssin käynneitä työntekijöitä? No, ei tietenkään, kun siellä pitää olla ammattilainen – joka käänteessä. Tasan ei käy asiat tässä maassa.