Nyt on sitten hypyt hypitty kuuluisalla Palokunnantalolla kun ei ole osattu käyttäytyä. Lattiaa on käsitelty useita kertoja niin voimakkaasti pölytellen, että jopa kattolamppujen päällystöjä on jouduttu siivoamaan. Siivouskulut maksettiin, mutta tulos on se, että uusi tanssipaikka pitää hankkia ”Liikkeellä kaiken ikää”-porukalle. Siivoojalle tulee antaa kunniamaininta tarkkaavaisuudestaan, yleensä muualla ne lampunpäälliset ovat pölyssä…

Ennen vanhaan nuorisomme nimitti paikkaa kaljupäitten kiitoradaksi, tarkoittaen sen sopivuutta tietyn ikäisille tanssijoille. Nyt sitten ikäihmisten tansseihin pitää puuttua, koska puhetta herättänyt ilkivaltainen toiminta aiheutti niin paljon työtä ja harmia.

Tanssiminen kaverin kanssa on mukava liikuntamuoto, jossa lihakset saavat kyytiä ja koordinaatiokykyäkin joutuu harjoittamaan. Viimeksi mainittu on ikäihmisillekin hyväksi, varsinaista tasapainorataharjoittelua sosiaalisessa ympäristössä.

Tämmöisestä ”menosta” valittaa eniten sellaiset, joiden jalat eivät ole muotoutuneet mitenkään tanssikuvioihin, eivät ole tottuneet hikoilemaan kunnon humpassa, jenkasta tai polkasta puhumattakaan. Discomeininki on mitätöntä värähtelyä perinteisten rinnalla.

Luin jostain, että tanssijoita on mukavankokoinen porukka. Tällä aktiivisuudella voisi olla Lindberginkin mittapuun mukaista merkitystä, siirtäähän se laitoshoitoon joutumista ja pitää aktiivisena, näin laitospaikkojen tarve ainakin hidastuu.  Ellei sitten jenkan tuoksinnassa halkaise kalloaan…

Mielestäni olisi uudelleen arvioinnin aika tässä asiassa. Ei kait siellä missään jauhopussissa väki ole suostunut kerta toisensa jälkeen tanssimaan? Ikääntyvät daamit pukeutuvat aina siististi, kyllä hekin valittaisivat asujensa sotkeentumisesta. Sallitaan nyt edes tämä harrastus, herttanen sentään!