Kuuntelin radiosta ohjelmaa Riihimäen maauimalasta, jossa käy väkeä näinä helteisinä päivinä massoittain. Väkimäärästä huolimatta he ovat pärjänneet siellä kymmenisen vuotta ilman hukkumisonnettomuutta. Haastateltava oli hyvin tyytyväinen tilanteeseen, mutta…

 Tämän päivän ongelmaksi haastateltava koki tilanteen, jossa vanhemmat jättävät aivan pieniäkin lapsiaan uimarannalle omin päin aikaa viettämään.Luottaen siihen, että uimavalvoja toimii pelastustehtävien lisäksi lastenvahtina. Rannalla saattaa olla kolme sataa ihmistä ja osa lapsista ilman omia vanhempiaan tai vastuussa olevaa henkilöä.

On mielenkiintoista miten ihmisten ajattelumaailma toimii. Kuinka yksi valvoja pystyisi bongaamaan koko uimarannan uimataidottomat lapsoset tai muuten vajavaisella pinnallapysymistaidolla olevat henkilöt. Onko tämä maailma jälleen sellainen, että ”joku” hoitaa asiat.

Entäs jos jotain tapahtuu? Siinä se kesätyötään tekevä nuori pelastaja saisi äkkiä julkisuutta ja ikimuistoisen kokemuksen työelämän kaikista ulottuvuuksista.  Seuraavaa kymmentä vuotta ajatellen pitäisi kait jotain tehdä näitten ajattelemattomien vanhempien suhteen?