Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!
Olemmeko unohtaneet tässä helteessä jotakin? Onko helteen vaikutusta vai olemmeko sisäistäneet asian? Osaamme juoda lähes tarpeeksi, mutta ongelma tuleekin siinä, että elimistömme suolatasapaino tökkii. Kärsimme ”suonenvedosta” varpaat harottaen ja kummallisia tuntemuksiakin tulee.
Ketä tästä voisi syyttää? Se syyllinenhän pitää löytää, kun itsessä ei mitään vikaa ole. Haa, sehän on Pekka Puska Pohjois-Karjala projektinsa kanssa! Sai kansan vähentämään suolan käyttöään ja tässä sitä sitten olemme.
Nyt vaan ostamaan hyvällä syyllä suolakurkkuja, metwurstia ja sillipurkkia kaupasta, näillä eväillä tuetaan pärjäämistä ja unohdetaan ne verisuonitaudit sekä verenpaineet toviksi. Selvitään nyt ensiksi tästä helleaallosta, jatketaan terveyskasvatusta sitten syksymmällä. Nyt nautitaan lämmöstä, ei tätä ikuisesti kestä – onneksi!
Tervehdys!
Tuo suola on sitten hiton tärkeä! Edesmennyt äitini joutui olemaan tarkkana , jotta sai tarpeeksi suolaa ,sydänvikainen kun oli. Lääkärin määräyksestä söi silliä , suolakurkkuja ja suolalihaa. Jos suolat olivat vähissä, hän oli aivan toisaikainen. Huomasi heti ja tilanne korjaantui nopeasti.
Tuossa taannoin kirjoitin omasta extremestäni. Meinasi noutaja tulla. Olin siis helteellä , TYHMYYTTÄNI, liian pitkään ja ilman suolatankkausta raivussahan kanssa raivaamassa kuusikon aluskasvillisuutta. Kuuden tunnin aikana join reilut neljä litraa nestettä, vichyä ja piimää. Lopulta aivan yhtäkkiä alkoi kuvaruutu hämärtyä. Sataviiskyt metriä traktorin koppiin meinasi olla ylivoimainen urakka. Ihmisten kiusaksi kai selvisin siitäkin.
Joskus aiemminkin olen joutunut helteen vuoksi tankkaamaan suolaa kramppien takia. Kerran soitin lekurille toukotöiden aikaan, kun jalat oli koko ajan krampissa. Lekuri käski syödä suolaista niin kauan kuin maistuu. Ekana päivänä söin ravintolafilesillipurkin liemineen (850g -tarkistin just ko purkin kyljestä) sekä irto merisuolaa muutamia kiteitä suoraan suuhun, sekä vichyä. Toisena päivänä meni sama satsi. Kolmantena päivänä tökki jo. Suolatasapaino oli kait saavutettu. Krampit loppu kuitenkin.
Hikoillaan kunnolla! T. HK
Huomentapäivää Hannulle!
Totta haastat tuon suola-asian suhteen. Onneksi kertomasi tapahtuneen aikana välineenäsi oli sinuun köytetty raivuri eikä moottorisaha… olisi voinnut varpaankynnet lyhentyä! Mutta vakavasti puhuen, pitäisi sitä kroppaansa kuunnella paremmin. Se vaan tahtoo unohtua elon tiimellyksessä.
Tehdään pari hiukopalaa päivällä, jotta jaksetaan hellettä pitää tänäänkin!
t. Virpi
Tarkastahan Virpi hiven suolan sekä elimistön ”käyttäytymistä” ja kirjaile vasta sitten tällaisia ”eri fiksuja ja opastavia” kommentteja! Miten Hämeen Sanomat ovat voineet vielä julkaista edesvastuuttomasti tämän ”hienon opastuksen?”
Vinkkinä, että mitä enemmän tunget elimistöösi suolaa muodossa kuin muodossa, sitä enemmän elismistösi tarvitsee nestettä ja sitä kovemmille munuaisesi joutuvat. Pikkulapsille ei ylimääräistä suolaa tulisi ainakaan antaa!!!!!
Hyvä nimimerkin takana lymyilevä!
Molemmat, niin vesi kuin suolakin, ovat myrkkyä liiallisesti käytettynä – siis sairautta suorastaan. Tolkku kerjätessäkin, sanotaan.
t. Virpi