Märkää saattohoitoa harmaille panttereille
Mitä on tehtävissä silloin kun muorin ja vaarin yömyssyt muuttuvat litramittaisiksi, tilkka viiniä ruuan kanssa hanapakkaukseksi ja niitä terveelliseksi mainittuja hömpsyjä otetaan sairauteen saakka?
Ikäihmisen asumismuodot muuttuvat iän tuomien haasteiden myötä palvelutaloihin, koteihinkin saadaan palveluita ja yhä enemmän ollaan kuitenkin yksin siellä pikkuisessa omassa lokerossa, jota kodiksi kutsutaan. Miten se aika sitten siellä kuluu?
Kävikö yksi viidestä lapsesta laivamatkansa jälkeen katsomassa yksinäistä muoria, toiko oikein likööripullon? Toiko toinen edellisviikolla Madeiraviiniä ja kolmas kermaliköörin Lontoontuliaisina. Hyvää tarkoittaen ja toistensa tuliaisista tietämättä. Nyt Alzheimer teettää kunnon kännin pullojen myötä ja muori loukkaa päänsä ja lonkkansa tässä touhussa.Loukkasi viime kuussakin itseään, mikä lie syynä. Kolme viikkoa sitten putosi vessanpöntön ohi, mikä ihme sille on tullut? Omaiset ihmettelevät valvonnan puutetta hoitolaitoksessa ja syyttävät pahimmassa tapauksessa liikalääkitsemisestä henkilökuntaa.
Hoitava taho on ihmeissään, kuka puuttuu ja miten. Eihän sitä tahtoisi loukatakaan, mutta ne muorin murtuneet luut ja mustelmat puhuttavat. Eikä se muori ennen ole viinaa ottanut, ei edes ruuan kanssa viiniä… miten se nyt olisi? Taksitkin juomaa hakevat, kun eivät jaksa odottaa muorin selviämistä rollaattorin ja huonosti liikkuvien kinttujensa kanssa Alkon ovesta itsenäisesti. Palveluahan sekin on – osaltaan.
Miten saa Kanta-Hämeessä tällaisen muorin katkaisuhoitoon, kun liikkuminenkin on niin huonoa, ettei Katkaisuhoitoasemalle käpälä nouse. Eikä taida nämä ikäihmiset olla laitoksen profiiliinkaan sopivia, pelkäävätkin niitä muita hoidettavia. Missä siis hoidetaan harmaitten panttereitten koukkuunjäämistä asianmukaisesti?
Vai katsotaanko hieman ohi ja annetaan touhun jatkua?
Moi Virpi!
Katsotaan hieman ohi ja annetaan touhun jatkua.
Luulenpa, että jotkut pitkän työuran tehneet huomaavat, ettei elämässä oikein ole harrastuksia ja kiintopisteitä ja tarttuvat kaksin käsin pulloon. Jotenkin nykyaikana vaaditaan, että elämän pitäisi jatkua mahdollisimman pitkään, mikä on mahdottomuus.
Annetaan vanhusten ryypätä ja kaatua fataalisti portaissa, koska näin on kaikille paras.
Kuolo kumminkin korjaa t. Hessu K.
Huomenta!
…niin, että märkä saattohoito, kun muuta ei ole tarjolla? Mietitääs nyt vielä,
t, virpi koo
Mihinkä se vaari tai muori juovat? Yksinäisyyteensä ja siihen, että dementoituneenkin aivoissa juoma tuo lohtua. Eikä hän oikeasti muista ottaneensa mitään. Miten sitten voimme muuttaa tämän kehityksen? Tätä asiaa lienee meidän kaikkien on syytä pohdiskella. Auttaisiko” tilkka ” kahvia vanhuksen seurassa ja hetki aikaa kuunnella häntä ja ottaa kädestä kiinni, jotta hän voi tuntea toisen ihmisen läheisyyttä. Vanhusten holhoaminen ja käytöksen ihmettely ei auta( tässä en viittaa kysymykseesi) tarvitaan lisää kanssa kulkijoita. Virpi on oikeassa kehottaessaan miettimään. Oiskohan meidän vihdoinkin VAADITTAVA vanhuksillemme oikeuksia inhimilliseen vanhuuteen. Meidän kaikkien yhdessä. Heidän tulevaisuutensa on myös meidän tulevaisuutemme.
Pyhäaamuinen huomen!
Kaikki ”muorit ja vaarit” eivät suinkaan ole muistiongelmaisia, mutta elämänpiirin pienentyessä ja ystävien väheneminen saa aikaan monenlaisia kuvioita. Sellainenkin, joka ei aiemmin ongelmiin saakka ole tissutellut, voi yltyä uusiin suorituksiin. Säilöhoito, jossa ikäihmiset sun muut ovat, tarvitsisi kipeästi lisää henkilökuntaa antamaan muutakin kuin soppaa ja saippuaa. Se läheisyys, mukava yhdessäolo ja toimintaa voimien mukaan puuttuu lähes kaikista paikoista. Väki tekee työnsä minimimitoituksella, ei siitä viriketoimintaan aikaa riitä – ristiriitainen juttu, jonka työtä suorittavat tunnistavat.
Omaa elämääni kun ajattelen eteenpäin, hirvittää, että joku katsoisi vain ohi ja antaa minun tylsistyä omassa pikku lokerossani, voimieni riittäessä vain tissutteluun… odotuksella, että kuoleehan se kumminkin!
t. Virpi koo
Huomenta Virpi!
Taisin ilmaista liian kärjekkäästi itseäni blogissasi, mutta alkoholi on Suomessa kaiken ikäisten ongelma, ja resursseja alkoholihaittojen vähentämiseen pitäisi suunnata nuorison ja työikäisten auttamiseksi. Kyse on taloudesta.
Vanhuksia auttavat parhaiten eläkeläiset. Olin luottamustehtäväni takia joissain vanhusneuvoston kokouksissa ja niissä sain käsityksen, että eläkeläisjärjestöt aktiivisesti yrittävät saada vanhuksia viihteen pariin. Enkä tarkoita alkoholia. Samanikäiset osaavat tarkkailla toisiaan hienovaraisesti etäämmältä, mutta tarkkailevat kumminkin.
Vanhusten hyvinvointi on iso kysymys ja tulee varmasti hallitusohjelman aiheeksi. Se on taloudellisesti iso asia. Se koskettaa henkilökohtaisesti monia suomalaisia, ja se mittaa yhteiskunnan moraalisen tason.
Vaimo pyysi kasvimaalle! Hauskaa kesää t. Hessu K.
Heippa!
On todella hieno asia, jos ikäihmisten hoidon tueksi saadaan vapaaehtoisjärjestöjä, vaikkapa ulkoilluttamaan ja järjestämään muuta kevennystä arkeen. Tämä homma kuitenkin toimii täysin villisti, sitä ei oikein kukaan organisoi eikä valvo – valitettavasti. Mukaan tulee aina henkilöitä, joiden motiivit eivät ole kohdillaan. Toiminta pitäisi myös tapahtua yhteistyössä hoitavan tahon kanssa.
Pahinta tässä touhussa on se, että vapaaehtoisesti toimien voi homman lopettaa koska tahansa, sen kummemmitta selityksittä. Mielestäni esim. SPR:n ystäväpalvelun nimenkin voisi muuttaa joksikin toiseksi. Ei ystäviä tule kaupan hyllyltä, sen tietää jokainen. Mikä tämä tälläinen ”ystävä” sitten on, joka voi hylätä vaikkapa mielenterveysongelmista kärsivän ikäihmisen, kun yhteistä mukavaa juttua ei syntynytkään heti ensi metreiltä! Ystävät sen sijaan, ne tosiystävät, eivät hylkää.
Kyllä se kuule Hessu on niin, että nuorisolla ja työikäisillä on tänä päivänä asiat niin hyvin, ettei heihin nyt tarvitse kummempia satsauksia enää tehdä. Jatkuvan hyyssäämisen ansiosta kansa ei pysy kasassa kohta kuin pärekopassa. Sen sijaan näille panttereille pitäisi löytyä jotain ja aikamoisen pian!
t. Virpi