Olin päivänä muutamana porukassa mukana miettimässä mitä tehdä työikäisten muistisairaitten auttamiseksi. Nämä työikäiset, neljä-viisikymppiset muistinsa kanssa kamppailevat ovat toistaiseksi valkoinen pläntti auttajaverkoston kartassa.Samoin heidän läheisensä.

On aikamoinen yhtälö perheessä, jossa puoliso on vielä työikäinen, mutta ei pärjää ominensa kotosalla, asuntolainaakin saattaa olla, murrosikäiset ja jopa nuoremmatkin mukulat vaativat hoitoa sekä huolenpitoa. Tämän päälle omat ja puolison vanhemmat  tarvitsevat apua sekä tukea arjesta selviytymiseen. Työvuosia kun on kymmenkunta jäljellä sitä toivoisi muistamattomalle puolisolleen turvallisen ja virikkeellisen paikan, jonne hänet voisi huoletta jättää työpäivän ajaksi, mutta minne sen puolison sijoittaa, kun ei ole päiväkeskuksia, joissa olisi valvontaa ja mielekästä tekemistä. Yhdeksänkymppisen muistisairaan ja nelikymppisen tekemisten välillä on aikamoinen kuilu – vaikkei sitä diagnoosin perusteella osaisi arvella.

Osa näistä muistiongelmista pohjautuu alkon käyttöön, mutta tämä ongelma voi tulla muullakin tavalla.Muistamattomuus yhdistetään yleensä vanhukseen, mutta sitä on yllättävän paljon ympärillämme, yhä nuoremmissa ihmisissä.

Keskustelumme kävi aiheessa, miten nämä muistiongelmaiset saataisiin ”kiinni” ja avun piiriin ajoissa. Voiko työporukka ohjata kaveria työterveyteen, entä harrastustoiminnassa? Toivoisin sitä puuttumista, vaikka tällä hetkellä taitaa olla vitsin tasolla ”osa-aikadementia” kun unohtelemme asioita ja tavaroita… ennenkaikkea, tulisipa joku sopiva paikka omaisten kotona tekemää hoitotyötä tukemaan!