Onks´pakko jos ei taho?

Lähestymiskiellon haku kiusaavalle osapuolelle tuntuu aika joutavalta hommalta. Seurasin vierestä tuttavani kamppailua eroon liittyvissä vaikeuksissa ja siihen liittyvistä toimenpiteistä.

Tekstiviestiterrorisointi tuhansin viestein, puhelut ja nurkilla kyttääminen uuvuttavat ketä tahansa, siinä vaiheessa toivoo apua viranomaisilta. Tuttavani joutuu ammattinsa vuoksi olemaan saatavilla puhelimitse, joten numeronvaihtokaan ei auta tässä tilanteessa, mikä olikin ainoa neuvo viranhoitajalta. Suhteeseen liittyvä lapsi asettaa omat rajoituksensa, sillä lapsen edun mukaan toisella osapuolella on oikeus lapseen ja viestittää asioita lapseen liittyen. Viestihän yleensä päättyy muuhun kuin lapseen liittyvään asiaan.

Lähestymiskiellon valvonnan ollessa niinkin puutteellista kuin se nyt tällä hetkellä on, vaikeuksissa kamppaileva osapuoli on kyvytön tekemään ilmoituksia, koska taustalla on jo empiirinen kokemus toisen osapuolen käyttäytymisestä vailla seuraamuksia.

Kun ei ole keinoja eikä resursseja, niin varmasti jossainpäin joku tapetaan jälleen ennenkuin asiaa viedään eteenpäin. Tämä häiriökäyttäytyminen liittojen loppuessa on lisääntynyt ja aivan varmasti apua tarvitaan. Kaikille ei sovi turvakoditkaan, niissähän ei voi asua loputtomiin, esim. tuttavani, jonka pitää olla puhelimitse saatavilla, mikäli hän itsenäisesti aikoo hankkia elantonsa. Toinen vaihtoehto hänellä on jäädä yhteiskunnan elätettäväksi ja mikä pahinta, sairastuuko hän tässä pyörityksessä?

5 kommenttia artikkeliin “Onks´pakko jos ei taho?”
  1. Heikki Koskela sanoo:

    Moi Virpi!
    Aihe on vaikea, mutta minusta yleiseen turvattomuuteen parhaiten auttaisi poliisien lisääminen. Liikkuu poliisi sitten maantiellä tai kadulla kansalaisten käyttäytyminen kummasti laillistuu. Poliisien vakansseja on täyttämättä, ja niitä voisi itse asiassa lisätä. Heitä ei riitä edes murtojen selvittämiseen. Yrittäjäystäväni sanoi oman firmansa murrosta, että poliisilaitokselta ilmoitettiin, ei ole miehiä, kirjattu on, ilmoita vakuutusyhtiölle.
    Näissä lähestymiskieltorikoksissa saattaisi auttaa, että kiinnijäämisen riski olisi isompi. Tietysti on myöhäistä silloin, kun jo on puukko keuhkoissa.
    Pitäisikö uhatuille sallia kaikenlaisia kaasusumutteita ja sähkölamauttajia? En tiedä.
    Onkohan ihmisillä ongelmia nykyään enemmän kuin ennen?
    Vieraita varrotessa t. Hessu K.

  2. Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Virpi!
    Julki tulleet pahoinpitelyt ovat jäävuoren huippu.
    Usein henkistä, fyysistä väkivaltaa, kontrollia, sekä syyllistämistä taitavasti käyttävä henkilö, on narsisti.
    Ei välttämättä syrjäytynyt alkoholisti.
    Narsisti ei tunne syyllisyyttä.
    Häntä on vaikea edes ammatti-ihmisen tunnistaa.
    Ympäristö syyllistää kiitettävästi häpeän kanssa kamppailevaa uhria
    ”josko annoit sittenkin jonkinmoisen kimmokkeen tms”
    Ällistyin äskettäin kuultuani luotettavalta taholta (ei kuulopuhetta)
    entisen tv-kasvon, sympaattisen nallekarhumaisen miehen
    pahoinpidelleen vaimoaan vuosikymmenet.
    Hyvä, että Virpi otit asian esille.
    Ehkä lainlaatijoilla olisi tuumaustauon paikka ko. ongelman kanssa, kun siitä tarpeeksi puhutaan.
    Poliisit ovat olleet voimattomia, lainsäädäntö ei ihmeemmin ole tukenut heidän työtään, päinvastoin.
    ”Pitää olla näyttöä..”
    T. Riitta

  3. Virpi Kukkonen sanoo:

    Ehtoinen terve!
    Tosi juttuhan se on, että ”narsissi” se tässäkin lajissa on pahin tapaus…häntä ei jätetä, hän jättää – jos niikseen on. Mutta luulisi jokin roti tässä maailmassa näillekin löytyvän.

    Poliisien lisääminen ehkä auttaisi asiaa, mutta jos tuomiot ovat samansuuntaisia kuin aiemmassa kirjoituksessani aiheena ollut, niin…

    Jaksamista toivon niille, jotka siinä suossa rämpivät! Ja sitä, että joku oikeus joskus voittaisi.

    t. Virpi

  4. Erkki Strömberg sanoo:

    Tässä Sellon jutussa tuli esille jotta lähestumiskielto oli ollut useasti jo Mikkelissäkin, silti pari ”kanteli paffilaatikoita” aivan äskettäin.

    Siis miksi?

    Jos lähestymiskieltoa hakee pitäisi myös itse sitä noudattaa!

    Tyyppiesimerkkinä olkoon Matti ja Mervi, ei sovita yhteen, tapellaan ja eroa haetaan taas ollan yhdes, ei tiedetä mitä tehdään!

    On kai osa naisia joilla on voimakas ”hoivavietti” kun yhdestä juoposta pääsee kun se viinoihinsa kuolee eikös hetimmiten etsi jostain samanmoisen.

    Olisiko Sellon jutusssa jotain tän kaltaista?

  5. Virpi Kukkonen sanoo:

    Tervehdys Erkille!
    Enpä tiedä ”Sellon pariskunnan” lähestymiskielloista enkä tapaamisista, peilasin uutista lähinnä tuon tuttavani ongelman kautta. Matti ja Mervi hyötyvät taloudellisestikin jokaisesta uutisesta, joka lehtiin tulee. Tuttavani ei tavoittele kuuluisuutta ja hänellä on tämä yhteys entiseen puolisoon kokoaikaisesti yllä yhteisen lapsen kautta. Jos hän kieltäytyy keskustelemasta, on tällä osapuolella oikeus puolestaan syyttää häntä lapsen tapaamismahdollisuuden estämisestä…vaikkakin se puhelu päättyisi miten nyt päättyykin.

    Useasti nainen löytää lähes samantapaisen kumppanin, no, narsisti ainakin osaa olla erittäin valloittava, huomaavainen ja ihana – juuri siihen pisteeseen, mikä hänelle sopii.

    p-juttu,

    terveisin Virpi

Jätä kommentti