Vanhusten ystävä-toiminta aloitetaan Hämeenlinnassa

Näin uutisoitiin 50 vuotta sitten Hämeen Sanomissa. Onko sitten mikään muuttunut vuosikymmenten aikana?

Tämä toiminta silloin lähti käyntii kaupungin vanhainkodin johtajattaren Hilja Katteluksen ajatuksen pohjalta, hänen tekemänsä ulkomaisen opintomatkan innoittamana.  ”Vanhainkodeissa on huollettavana henkilöitä, joiden omaiset ovat kaukana ja joita tämän johdosta vain harvoin käydään katsomassa.”

Artikkelissa kerrotaan vanhuksen saavan vanhainkodissa parhaan mahdollisen ulkonaisen hoidon, joutuen viettämään elämänsä ehtoon ilman välitöntä kosketusta toiseen ihmiseen.

Näin joulun alla kyllä putkahtelee sukulaisia käymään hyasintteineen, tahti hidastuu sitten alkuvuodesta. Mikä on sitten oikeastaan muuttunut?

Vanhainkodit ovat muuttumassa lasipalatseiksi, mutta yhä siellä on ne pikkuiset mummot (ja papat) ”jotka sanovat hyvästit kaikelle entiselle, sille mikä oli. Heidän tavaransa ovat enää ainoa side siihen, joka nyt kääritään paperiin ja sidotaan narulla kiinni.”

Eipä ole paljon muutosta tapahtunut.

4 kommenttia artikkeliin “Vanhusten ystävä-toiminta aloitetaan Hämeenlinnassa”
  1. avatar Marianne Koivisto sanoo:

    Hei Virpi
    Ei todellakaan mikään ole muuttunut, sukulaiset käyvät kerran kaksi vuodessa. On kuitenkin poikkeuksiakin kuten hyvin tiedämme. Ei kuitenkaan pidä syyllistää lapsia, kun emme tiedä asuvatko edes lähitienoilla. Mielestäni laitoshoivamme täytyy olla sillä tasolla, että vanhuksillamme on hyvä olla, kävivät lapset tai eivät. Monelle dementoituneelle riittää lämmin hyväily, oli se hoitajan tai omaisen taholta saatu. Kuten ennenkään, en syyllistä kumpiakaan, en hoitajia enkä omaisia.Kyllä hoidon pitää olla sen tasoista, että aika ei ole kokoajan kortilla. Hoitokiintiöt ovat liian tiukat. Oikein mitoitettuna hoitaja ehtii tutustumaan hoidettavansa elämän tarinaan, täten keskustelu pyörii tuttujen asioiden ympärillä. Kuten Kustaankartanossa, jossa äitini sai viettää elämänsä viimeiset vuodet. Entisenä ravintoloitsijana hän aina palkkasi hoitohenkilökuntaa kahvioihinsa, kun ovat niin reipasta väkeä. Kun henkilöstö tiesi hänen taustansa, he olivat mukana leikissä, vaikka se toistuikin useaan. Äiti oli onnellinen ja eli omaa mielikuvitus elämäänsä. Kävin häntä katsomassa viikottain, mutta minä tiesin , että häntä hoidettiin hyvin, vaikken aina päässyt käymään niin usein kuin tahdoin.
    Yksikin hoitaja vuoroon lisää ja hoidonlaatu paranee huomattavasti. Nykyisen mitotuksen mukaan pystytään viemään läpi vain välttämätön. Eihän näin saisi olla, vai mitä?

  2. avatar Virpi Kukkonen sanoo:

    Marianne!
    Pitkään vanhustyötä tehneenä toivon pitkäaikaisia hoitajia työyhteisöihin, heillä olisi toisenlainen tatsi ottaa hoitamistaan ikäihmisistä asioita selville ja sen tiedon kautta ymmärtää kaikenlaisia juttuja. Ellet tiedä mistä joku käyttäytyminen johtuu (kuten mainitsit henkilökunnan palkkaaminen) saatetaan jopa lääkitä häiriökäyttäytymistä. Sukulaismies kieltäytyi syömästä maksalaatikkoa sotamuistojensa vuoksi ja siitäkös ongelma syntyi!

    Dementiassa eletään muistoissa ja tunnemaailmassa. Siellä ei hätyytä totuus, vaikka sitä kuinka korvaan luettaisiin. Tunnelmassa mennään ja siihen tarvitaan hoitajilta aikaa.

    No, parempia aikoja odotellessa!

    Virpi

  3. avatar vainio marjaliisa sanoo:

    Hei Virpi ja Marianne. Hilja Kattelus on yksi sosiaalihuollon ikoneista, vanhainkodin johtaja joka halusi kehittää omaa aluettaan vanhustenhuollon laitoshoitoa . Vielä 1980 luvun lopuille saakka kaikkea sosiaalityötä leimasi innostuneisuus ja idearikkaus, mutta sitten tuli lama ja sen tuomat juustohöyläykset sekä tehokkuus ja tulosvatimus. Viimeksimainittu on tehokas innovatiivisuuden sammuttaja. Ennen 1990 luvun lamaa oli erilaista virkistystoimintaa vanhainkodeissa, olin jonkin aikaa hiukan ennen lamaa Riihimäen kaupungin vanhainkodin johtajana ja aikaa oli ystävätoiminnalle, retkille, omaistenpäivälle jne… Mutta sitten tuli lama ja senjälkeen tulosjohtaminen ja tehokkuus. Olen useasti kysynyt sopiikon yritysmaailman työtavat ihmisläheiseen vuorovaikutustyöhön ? Nyt tulosjohtamisen tilalle on tullut tilaaja tuottaja malli.
    Marianne olet aivan oikeassa resurssien suhteen vanhusten
    laitoshoidossa. Mutta kun nyt seuraa vanhustenhuollon tilaa
    koskevaa keskustelua niin mieleen nousee sellainen skenaario että luottamusmiehet ajavat julkisen vanhustenhuollon alas ja
    tilannetta ei pelasta mikään muu kuin että vanhustenhuollossa
    olevat työntekijät ryhtyvät kapinaan vastustaen tätä muutosta.
    Sen vuoksi olisi kerrottava julkisuudessa niistä pienistä myönteisistä asioista joita tapahtuu laitosseinien sisällä sensijaan että loputtomasti käydään tätä ”vaippa ja ulkoiluttamiskeskustelua” Mariannen kuvaus Kustaankartanosta
    on hyvä esimerkki sitä miten laitos voi olla sen asukkaan turvallinen koti jossa voi toteuttaa itseään.

  4. avatar Virpi Kukkonen sanoo:

    Hei Marjaliisa!
    Siellä yläpäässä, hallinnossa, pitäisi käydä jkl muutosten tuuli. Niin kauan kun johto ei ole kiinnostunut kehittämään hoitotyötä ei yksittäisten hoitajien vaatimuksilla taivaita rakenneta.
    Soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa on motto muuallakin, tätä kaivataan kenttätyöhön ikäihmisten hoidossa. En tarkoita yksinomaan hartaita säveliä, meitä on niin moneksi, vanhoinakin.

    Virpi

Jätä kommentti

css.php