Sukulaismies ahdistui aina, kun piti solmiota kaulaan laitella. Paksu ja lyhyt kaula, tukevan sorttinen ukko, tuskaa oli koko juhlakostyymi hänelle.

Minusta on mukava katsella miesten solmioita ja miettiä valintaperusteita. Mielenkiinnolla otin katsottavakseni uutiset ja ajankohtaislähetysten miehet solmioineen. Kyllä oli kaikenlaista kuviota. Osa solmioista varmasti maksoi paitaa enempi, osa näytti vähän liiankin muodikkaalta pitäjänsä habitukseen nähden. Sitten oli perusmiehiä, joiden solmiot ovat takuuvarmasti ovenkahvassa valmiina lenkkinä, lasso kaulaan ja menoksi. Kikkailijoitakin löysin, oli taivuteltu poimua sun muuta, katsottu kuviota miten istuu solmun kohdalta, hyvä niin.

Paidan kaulus ei aina istu sekään ja kauniskin solmio näyttää hangolla huiskautetulta. Solmion pituuskin on välillä niin silmämääräistä, että taitaa vähän karsastusta olla kuvassa. Solmiontynkä töröttää vatsan päällä lentoon lähtevän kyyhkyn lailla. Puhu siinä sitten uskottavia.

Sukulaismiehellä oli vain kaksi mallia, kaksi penteleen narua… yhtä tukalaa ja hankalaa aina, kun tuli juhlia tietoon. Toisinaan juhlan luonteesta riippuen naru löystyi ja loppujen lopuksi katosi jonnekin auton perälle…