Punaiset nenät – eikä kyse ole hirviporukasta
Lehdissä on ollut kirjoituksia omaisten huolesta koskien vanhusten laitoshoitoa. Huoli on varmasti aiheellista, säästäminen koskee aina heikompia ja niitä, jotka eivät itse pysty puoliaan pitämään. Ainainen rahapula estää toimintaa, jopa pesuille pääsyistä tingitään.
Toisaalla sitten hääritään punaiset nenät loistaen auttamassa päiväntasaajan seudulla olevia tai kerätään itäiselle maalle kirkkojen ja rakennusten entisöintiin varoja. Keulakuvaksi valitaan julkkiksia, joiden avulla haaviin tarttuu euroja, jotka kenties päätyvät ainakin osittain alkuperäiseen tarkoitukseensa.
Näitä euroja tarvittaisiin kipeästi saattamaan omassa maassa olevia epäkohtia kuntoon ja näillä varoilla voisi palkata edes muutamia avustajia hoitolaitoksiin. Mutta kun ei. On ilmeisesti hienompaa auttaa silmänsä sulkien näitä kaikkia muita tahoja. Joululahjoihin tarkoitettuja varoja lady-porukat lahjoittelevat lastenpsykiatrialle jatkuvasti, entäs vanhuspsykiatrialle? Lasten virkistystoimintaan osastoille, entäs vanhusten hoitolaitoksiin virkistäytymiseen?
Mukaan vanhusten hoitoon on toki saatu erilaisia vapaaehtoisia, joiden toiminta on kullan arvoista. Muttana siinä on vaan se, että vapaaehtoistyöntekijä voi lopettaa käyntinsä ikäihmisen luona, jos yhteyttä ei heti saada luotua. Varsinkin silloin jos kyse on haasteellisemmasta tapauksesta. Maalaisjärjellä pärjää pitkälle, mutta koulutettu ihminen tietää ja sietää paremmin käyttäytymishäiriöitä ym., etenkin rahalla palkattuna.
Ikäihmisten hoitopaikoissa kaikki hoidettavat eivät ole vanhoja ihmisiä. Nykyään nuorellakin voi olla vanhan vaivat. On alkoholidementiaa esimerkiksi, alfauros toimii – vaikka suunnasta ja tavasta ei tietoa! Tässä sitä on henkilökunnalla tekemistä, kun samaan laitokseen sijoitetaan ikäihmisiä ja viisikymppisiä viinalla itsensä kuntoon saattaneita. Lisäksi muut apua tarvitsevat.
Toivoisinpa näkeväni jälleen Reskalla päättäjiä ikäihmisiäkin puolustamassa ja rahaa ruinaamassa, ladyja jakamassa kekkereitten tuottoa, firmojen joulukorttirahoja siirtymässä vanhusten hoitolaitoksen teatterikäynteihin jne!
Tähän keräykseen minäkin ottaisin osaa. Rahalla.
Terve Virpi
Poliittiset päättäjät näet Reskalla,
jok´ikisen puhumassa,
vanhusten puolesta taas seuraavalla vaalikierroksella.
Muutama poikkeus porukassa on,
jotka toimivat aktiivisesti muulloinkin.
Hampaaton, kuolaava, pissivä vauva on suloinen, jopa kakan väriä ihastellaan,
vastaavat eritteet vanhuksella eivät yleisöä miellytä..
Mummoliigani kaikkein varattomin siunaili kuultuaan Suomen poikkeuksellisesta vieraanvaraisuudesta pakolaisia kohtaan.
Suomi maksaa viisihenkiselle perheelle 1277€ kk, Ruotsi 531€, Sveitsi, Italia, Iso-Britannia eivät anna rahaa, vaan ruokaa.
Ruotsissa on itse maksettava kämppä..
Suomessa maksetaan myös välitön terveydenhuolto.
Mummoliigani köyhis sanoi,
että minne pääsis pakoon, kun hällä ei ole varaa lääkkeisiinsä Suomessa, ei varaa edes bussimatkoihin..
Jalat meni myyjän hommissa ja eläke on vain muutama sata, josta verot.
Mitä mä voin hälle lohduksi sanoa..
Sanoo tavatessamme alakuloisena,
että pelottaa ”kusinen loppu.” (suora lainaus)
T. Riitta
Moi Virpi!
Taitaavat olla osastolla neljä nuo ”sosiaalisesti työrajoitteiset huonomuistiset” eli juoppohullut 8-kymppisten rouvien seurana. Heitä on vajaa kymmenen, mutta yksityinen hoivalaitos olisi kaikkien kannalta sopivampi ja edullisempi paikka heille. Kun on iso kaupunki, ei tällaisia pikku asioita ruveta miettimään.
Seuraavaksi kannattaa pohtia vammaispalveluiden rakennemuutosta, tehokkuutta ja hintaa.
Aurinkoista marraskuuta t. Hessu K.
Kiitos, Virpi ja Riitta.
Arvaan, että Suomessa on monta muutakin vanhusta kuin minä, jotka tosissaan miettivät keinoa, miten saisi itseltään helpoimmin hengen sitten kun on siinä kunnossa, että joutuisi vaivaistaloon ”hoidettavaksi”.
Iltainen terve!
Näitä mainitsemiani alfauroksia löytyy jopa palvelutaloista, joihin he eivät missään nimessä kuuluisi. Mutta kun lopetetaan hoitopaikkoja, johonkin heidät on sullottava.
Ajattelin, että voisiko vanhus hakea turvapaikkaa pakolaisten tapaan täältä kotomaastaan…hyöty olisi suuremp hänelle.. mitähän laki sanoo?
Saara hyvä, ymmärrän koko kuvion toivottomuuden… mutta periksi ei anneta, närhenmunat näytetään ja vaaditaan parannusta!
Lauantaiehtoota!
t. Virpi
Tuosta n. viiskymppisestä miesdementikosta on itselläni kokemus.
Olimme hyväntekeväisyyskeikalla Riksun dementiaosastolla satuhahmoina.
Vanhukset olivat innoissaan nähdessään meidät,
yht´äkkiä minut repäisi ko. tyyppi viereensä puristaen ranteitani rautaisin ottein.
En huutanut apua,
ettei vanhusporukka pelästyisi, vapauduin miehen otteista minulle opetetuin konstein.
Mieltä jäi vaivaamaan, miten noin agressiivinen, vahva demmentikko teki hauraiden vanhusten joukossa.
Henkilökuntaa ei liiemmin sielläkään ollut.
Kai se on niin, että tarvitaan näyttö,
kriisihoitoahan järjestyy kyllä vuosiksi,
kun ensin joku on tehnyt tarpeeksi ruumiita.
Saara,
olet tehnyt vuosikymmenet töitä, herätellyt viranomaisia, politiikkoja, taistellut vanhusten puolesta,
pyydän anteeksi tämän ahneen yhteiskunnan puolesta.
Kansan sivistyneisyydenhän voi mitata siitä, miten se kohtelee heikompiaan.
T. Riitta
Riitta kiltti, älä pyydä anteeksi, ei se ole sinun vikasi ja on ilo nähdä, että meitä pirullisen sitkeitä kontiaisia on useita.
Virpille myös kiitokset. Minä tässä syksyllä jo teroitin kaikki kolme viikatettani, mutta varmuuden vuoksi myös yhden kirveen!
Hei Virpi ja Saara
Karmealta näyttää tulevaisuutemme. Kun aseita jo teroitettiin, niin teenpä rauhanomaisen ehdotuksen vanhustenhoidon ongelmiin. Tytöille puolen vuoden yhteiskuntapalvelu. Sukupuolten tasa-arvon nimissä oikeudenmukainen ja suorituksena jopa puolta keveämpi kuin sivarin vastaava. Lisäarvona oppia ja kokemusta todellisesta elämästä.
Huomenta!
Taidan olla hieman yksinkertainen hoitaja, mutta en ymmärrä tätä ongelmaa pikku asiaksi, enkä koe naisten suorittamasta asevelvollisuudestakaan(yhdyskuntapalv) olevan hyötyä potilaiden/asukkaiden oikeaan sijoitukseen hoitopaikkoja valitessa.Me hoitajathan emme päätä, mihin hoitolaitokseen potilaat/asukkaat sijoitetaan. Luulen kyllä suorittaneeni jkl alkeiskurssin sotapalvelusta työskennellessäni kolme sotaa nähneiden ja kokeneiden parissa aiemmin ja nyt viime vuosina yhdistetyn lajissa, jossa ovat ne mainitsemani ongemaryhmätkin mukana. Oppi ja kokemus vanhustenhoidosta yhdyskuntapalveluna voisi olla paikallaan niille, jotka päättävät asioista, heillä ei taida olla realistista kuvaa missä mennään?
Pyhäpäivää kaikille!
Virpi
Hei, Virpi,
taisi tuo Itkonen yrittää pukata vitsiä. Itse katson suorittaneeni yhteiskuntapalvelua jo pikkutyttönä tehdessäni kaksi evakkomatkaa. Ne riittivät minun ”sotahommikseni”. Jo silloin sain melko pätevää ennakkoa ”todellisesta elämästä” eikä kaikki sen jälkeinenkään ole ihan epätodelliselta tuntunut.
Paitsi tämä vanhusten”hoito” Suomen maassa, tämä kyllä tuntuu monin osin aika epätodelliselta, lähinnä pahalta painajaiselta. Niinkuin nyt tuo vanhustenhoidon ”rakennemuutos” eli yksityistäminen.
Hei
Kyllä suomalaiset naiset varsinkin kunnallisella sektorilla, kunnallisilla palkoilla ja euronsa ollessa vain 80 senttiä harjoittavat yhteiskuntapalvelusta jo kerrakseen.
Varusmiehillä tiedätään olevan paljon ns. tyhjäkäyntiä palvelusaikana jonka he voisivat hoitaa kyllä systemaattisilla senioreiden ulkoilutuksilla tai järjestämällä virkistysretkiä kasarmeille.
T. Irma
Ehtoinen tervehdys!
Saattoihan sitä vitsiäkin mukana olla, mutta putkinäkö iskee toisinaan…
Jospa sillä yhdyskuntasuorittamisella oppisimme toimimaan kuin miehet näissä haasteellisissa tilanteissa! (Siis miten?) Tosin tunnen useita naispuolisia hoitajia, jotka ovat suorittaneet aivan tavallisen asepalveluksen ja ovat silti samalla viivalla painimassa hoito-ongelmaisten joukossa.
Heikin mainitsemassa yksikössä toteutetaan MAPA- Finland koulutusta henkilökunnan turvana, kuten omassa työpaikassanikin. Tätä asiaa voipi googlettaa aivan vapaasti mitä se tarkoittaa. Lyhyesti ottaen se oppi väkivaltatilanteiden ehkäisystä ja turvallisesta hoidosta. Erilaisia irtautumistaitoja, fyysisen väliin tulon harjoituksia. 5 peruspäivää ja vuotuiset 2 kertauspäivää – ainakin meillä.
Evakkoreissut, joista Saara mainitsee, ovat naisten supernäyte osaamisestaan, jaksamisestaan ja sinnikkyydestään. Siihen ei huudeltu kriisiryhmiä paikalle, eikä ollut sosiaalitätejä nenää niistämässä.
Mutta asiani on edelleen se, että oikeat ihmiset oikeaan hoitopaikkaan, tarpeeksi hoitajia ja vähän ekstraa virkistäytymiseen.
t. Virpi