Kuin sieniä sateella

Jälleen kerran on tapahtunut pahin mahdollinen, on poimittu ja syöty myrkyllisiä sieniä. Metsät ovat vääränään herkkuja, joiden tunnistaminen on todella ainoa oikea tie pitää henkikulta tallella. Tunnistamista edesauttaa kaikki oppaat, lehtijulkaisut ja se empiirinen tieto, jota antaa kokenut tuttava tai asiaan vihkiytynyt sienineuvoja. Tässä nähdään median merkityskin, lehtitieto kertoo muuta mitä todellisuus asiasta on. Jos luet vain sen yhden väärän tiedon julkaisseen lehden – pulassa olet.

 Vaari sanoi aikoinaan sienistä, että parasta lehmän ruokana nuo mokomat madonlakit!

Sienestämisessä on kyllä  oma viehätyksensä, löytyykö mitään tällä kerralla…ja jos, niin paljonko!

Omakohtainen ja hyvin pelottava kokemus vuosikymmenten takaa oli pikkujoulujuhlat, joissa valmistettiin mm. sieniruokaa ilm. harmaamustesienistä ja päälikkö toi glögiin tarvikkeet. Antabusta sisältänyt sieni aiheutti glögin kanssa aikamoisia olotiloja – ne pikkujoulut muistetaan. Itse en silloin vielä syönnyt sieniä lainkaan (hämäläisen vaarini oppien mukaan) joten selviydyin vain muulla lailla kehnossa kunnossa.  

Tästä valaistuneena toivon hartaasti kaikkien sienestäjien tutustuvan metsän antimiin kaikkien mahdollisten oppien mukaan. Syksyyn valmistuva metsä on ihana, liikkuminen luonnossa on terapeuttista ja kropalle hyväksi. Palkkioksi kaikesta tästä koriin kertyy mukavasti kaikenlaisia sieniä. Sieniopas kannattaa pitää mukana ja POIMIA NIITÄ, JOTKA VARMASTI TUNTEE. Näin pysyy hengissä pitempään.

Olkaa tarkkana kuin porkkana, vaikka sienistä puhutaan!

Jätä kommentti

css.php