Haa! Onko kaupunginhallitus viemässä vanhustenhoidossa säästämänsä rahat jonnekin, jonnekin…vaikkakaan ei vanhustenhoitoon. Tiedä, vaikka bisnestäkin pukkaisi yksityisille palveluntuottajille.

Mitäs, jos kehittäisimme tästä tuottoisan bisneksen ameriikan malliin? Kutsutaan Hämeenlinna-taloon (Harvoilanmäestä joku tyhjillään oleva…) kahdeksan eriasteisesti dementoitunutta vanhusta. Talossa he sitten puuhastelisivat kuten aidossakin kilpailussa ja valinnat tulisivat tapahtumaan yhdessä asiantuntijaraadin (SAS-työryhmä, joka tälläkin hetkellä valitsee vanhuksiamme) sekä yleisön puhelinäänestyksen perusteella. Viikottain äänestetään yksi poistumaan takaisin kotiinsa. Ovella halataan, annetaan uusi punainen rollaattori sekä viikoksi dosettiin jaetut lääkkeet. Muut jatkavat ja äänestystä uusitaan, kunnes on paikalla vain se yksi vanhus. Hänelle SAS-ryhmällä on palkinto! Voittaja saa paikan vanhusten hoitolaitoksesta, onhan hän osoittanut erilaisia taitoja selviytyä porukassa olosta ja näin kehittynyt oivalliseksi yhteisöasujaksi. Saattaisi siellä seksistäkin olla puhetta…(karjalaiset tarkoittava keksiä, ihan totta)

Puhelinäänestyksen hintaa en osaa arvioida, olisiko 4 euroa per puhelu sopiva hinta? Onhan tämä kovin uutta, joten soittajia voi olla ensimmäisessä aallossa niukalti. Toisaalta: eihän sitä koskaan tiedä. Mihin sitten rahat ohjattaisiin? Voisiko sinne jäähalliin vielä sijoittaa, entä miten se katettava moottoritie?  Olisiko sinne mahdollisuutta rakentaa vaikkapa viskitorni, sieltä eläkkeellä olevat kunnan isät voisivat katsella uinuvaa Hämeenlinnaa, kilauttaen laseja hämärtyvässä illassa…

Kylläpä oli hieno ja uuden karhea idea! Enkä muista, milloin olen narrannut näin paljon!

Tähän asti lukeneille vielä vanhainkotivitsi:

”Oletkos koskaan käynnyt ulkomailla” kyseli asukas toiselta.

”Kyllä, montakin kertaa.”

”Olikos ne matkat työtä vai huvia?”

”Huvimatkoja enimmäkseen, paitsi yhden kerran mulla oli mies mukanani.”