Hämeenlinnan valtuusto on ollut aloitteellisella päällä. Puuhastellaan aloitteita lasten kotihoidon tukemiseksi ja kuntalisän myöntämisehtojen yksinkertaistamiseksi. Hyvähän sekin on, mutta silti minun sieluani kirveltää tämä tilanne, jossa ikähmiset ovat tällä hetkellä.

Laitospaikkoja vähennetään ja kotihoitoa heidän osaltaan siirretään yksityiselle. Kullanarvoiset 8 kahdeksan taksimatkaa pitäisi siirtää kimppakuljetuksiin ja yksityisiltä tulisi ostaa harvakseltaan apua tarvitsevien apunsa.

Haluaisinpa tietää, kuinka moni valtuutettu jättäisi kotiin kolmivuotiaansa toimimaan itsenäisesti ja vastaamaan selviytymisestään päivän mittaan. Tämä on se tilanne, jossa vanhusten omaishoitajana toimivat ihmiset tänä päivänä ovat. Muistisairas ihminen toimii usein kolmivuotiaaseen verrattavalla kapasiteetilla, silti hänen tulee selviytyä pitkiäkin aikoja päivästä omin nokkineen, huolehtia syömisistään, lääkkeistään ja pesuistaan. Alati vaihtuvat vieraat hoitajat hämmentävät muutenkin sekavassa maailmassa seikkailevaa ikäihmistä. Omaisena ei aina pysty sataprosenttisesti olemaan hoidossa läsnä, koska omat työt ja perhe-elämäkin tulisi elää jossain välissä. Eikä se omainen välttämättä asu samalla paikkakunnallakaan, rahastakin saattaa olla pulaa.Jätäpä se kolmen vanha lapsi kotiin yksin, poliisit ovat perässäsi! Hälytyskeskus vastailee iltakaudet ahdistuneitten ikäihmisten hätään – tuskastumiseen asti kuulemma.

Niin, että jos sitä tukea saisi jo yhdenkin dementoituneen, muuten muistisairaan tai psyykkisesti sairaan omaisensa hoitoon. Ja jos löytyisi joku nörtti maailmasta, jolle yksinkertaisten hakemuspapereiden suunnittelu olisi hengen asia… sellainen, että muori sen vielä itsekin keskivaikean dementiansa kynnyksellä ymmärtäisi. Ihan maapostissa lähetettävä versio, koska sähköpostin voi näiden kohdalla unohtaa.(kuten niin monen muunkin asian)

Joku sanoi joskus, että tilanne paranee silloin kun näitten päättäjien omat omaiset joutuvat hoidon pariin. Sitä ihmettä lähden sitten katsomaan, tällä hetkellä olen skeptinen asian suhteen. En nimittäin ole tällaiseen ihmeeseen vielä törmännyt.

Vanhuspsykiatriaan ei ole apua järjestetty, ei ole ”leijonat” juhlineet heidän hoidettaviensa puolesta, eikä arpajaisten voittoja näy lehtien palstoilla sinne ooitetun. Silti ne ikäihmisetkin siellä hoidossa ollessaan ilahtuisivat virkistyksestä ja jostain ylimääräisestä hyvästä. Seisoisipa joku barrikaadeilla ja puhuisi tämän erikoissairaanhoidon osaamisen puolesta. Vaan ei taida olla mediaseksikästä? Ja anna meille tarvittava määrä laitospaikkoja, aamen.

Lapsissa on tulevaisuus, aikuiset työikäiset tarvitsevat terapiaa – saunan taakseko ikäihmiset?